R.I.P. BELLA

R.I.P. BELLA

          Rakas koiramme Bella on poissa. Elämämme valo on poissa. Tämä koti ei tunnu enää kodilta. Täältä puuttuu jotain olennaista, jotain, mikä tekee kodista kodin... Täällä on tyhjää... tyhjää...

          Bella oli niin valoisa ja utelias luonne, että se otti kaikki ja kaiken iloisena vastaan, se kun ei tiennyt, että joku voisi olla sille paha. 

          Aina kun Bellalle puhui, se katsoi syvälle silmiin, niin kuin se ymmärtäisi joka ainoan sanan. Se oli myös hienotunteinen, kiltti ja tottelevainen. 

          Bella rakasti riehakasta leikkimistä, mutta sen tiimellyksessäkin se osasi varoa leikkikaverin satuttamista.

          Kun leikki oli ohi, Bella ymmärsi sen kerralla ja hyppäsi sohvalle painautuen aivan viereen. 

           Minulla on paljon koriste-esineitä olohuoneen lattialla seinän vieressä. Kerran, kun  Bellan purulelu oli niiden takana, se kiemurteli kuin käärme niiden lomitse hakemaan leluaan varoen koskemasta mihinkään. Sitten se teki saman tempun takaperin. Kuinka se muisti missä esineet olivat? Bella ei koskaan koskenut mihinkään, mikä ei ollut sille varta vasten annettu. 

           Kun se oli hyppäämässä sohvalle se empi ja katsoi minua. Se hyppäsi vasta saatuaan luvan vaikken koskaan kieltänyt sitä tulemasta sohvalle.

          Jos se halusi toiseen huoneeseen ja ovi oli kiinni, se ei raapinut eikä ulissut, vaan odotti kärsivällisesti, kunnes joku avasi oven. Toiselta puolelta se avasi oven kuonollaan. Kerran, kun menin keittiöön, Bella seurasi perässä ja ovi painui vahingossa sen kuonon edestä kiinni. Se olisi saanut sen kuonollaan auki, mutta se odotti kiltisti, kunnes avasin sen, koska se luuli, että suljin sen tarkoituksella. 

           Kun puhelin soi, enkä kuullut sitä, Bella ilmoitti siitä. Bella rakasti riehakasta leikkimistä, mutta jos ihmiset olivat rauhallisia, se yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Bella oli kaikkien koirien kaveri ja ihmiset se otti aina iloisesti avosylin vastaan, koska se ei tiennyt, että joku voisi olla sille paha. 

          Tällainen koirasta tulee, kun muistaa antaa sille kaksi asiaa; rakkautta ja rajoja. Koira kyllä muistaa antaa vastarakkautta.

          Tämä on ollut niin musertava isku, etten muista tällaista ennen kokeneeni, en edes vanhempieni kuoltua.

          Bella oli rehellisen ja suoran luonteensa vuoksi kaikkien rakastama sydänten murskaaja, oikein kultien kulta.

          Viimeisenä päivänä sillä oli jo niin vaikea hengittää, että vein sen lääkäriin.

          Bella nukkui käsivarsilleni minun silittäessä sitä...

          Kaipaus ja ikävä on pohjaton...