500 TUTKIJAN KIRJE YK:LLE: EI OLE MITÄÄN ILMASTOKATASTROFIA

500 TUTKIJAN KIRJE YK:LLE: EI OLE MITÄÄN ILMASTOKATASTROFIA

       Metsien määrä maapallolla on kasvanut viime vuosikymmeninä, mikä liittyy ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun. Kirjeen allekirjoittajien mielestä aihetta ilmastopaniikkiin ei ole.

 

       Viisisataa ilmastotieteen ja siihen kytkeytyvien alojen tutkijaa ympäri maailman allekirjoitti kirjeen, joka luovutettiin syyskuun lopulla YK:n pääsihteerille António Guterresille. Vastavalkea nostaa kirjeen esille, koska ilmastotieteen toisinajattelijat eivät juurikaan saa ääntään kuuluviin valtamediassa — tilanteessa, jossa mitään tiedeyhteisön konsensusta ihmisperäisestä ilmaston lämpenemisestä ei todistetusti ole.

       Tuoreen uutisen mukaan maapallo onkin vihertynyt: metsät ovat 20 viime vuoden aikana lisääntyneet Amazonin sademetsien kokoista aluetta vastaavalla määrällä eri puolilla maapalloa, erityisesti Kiinassa ja Intiassa. Metsäpinta-alan lisääntyminen havaittiin ensimmäistä kertaa satelliittikuvista 1990-luvulla, joten se ei ole selitettävissä pelkästään viime vuosien metsänistutuksilla erityisesti edellä mainituissa maissa. Hiilidioksiperäisestä vihertymisestä todistaa myös vuonna 2016 julkaistu tutkimus, jonka mukaan viimeisten 35 vuoden aikana lehtipeite on lisääntynyt merkittävästi 25–50 prosentilla kasvillisuuden piirissä olevista maapallon alueista pääasiassa ilmakehän lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi, ja vähentynyt alle 4 prosentilla kasvillisuuden piirissä olevista alueista. Metsien määrän lisäämistä on pidetty tärkeänä ilmaston lämpenemisen vastaisessa taistelussa.

       Kirjeen YK:n pääsihteerille luovuttaneet tutkijat katsovat, että ilmastomallit, joilla perustellaan ilmaston ihmisperäistä lämpenemistä, eivät ole luotettavia ja että on epäviisasta tuhlata biljoonia toimenpiteisiin, jotka perustuvat sellaisten mallien tuloksiin. Heidän mukaansa nykyinen ilmastopolitiikka murentaa talousjärjestelmää ja saattaa johtaa vakaviin seurauksiin maissa, joilta evätään kustannustehokas energia. He pyytävät pääsihteeriä järjestämään vuonna 2020 “rakentavan korkean tason tapaamisen”, jossa tunnetut tutkijat ilmastodebatin kummaltakin puolelta saavat äänensä tasapuolisesti kuuluviin.

       Itse kirjeessä todetaan, että ilmastotieteen pitäisi olla vähemmän poliittista, kun taas ilmastopolitiikan pitäisi olla tieteellisempää. Allekirjoittaneet kiinnittävät huomiota siihen, että maapallon ilmasto on vaihdellut koko planeetan olemassaolon ajan kylmien ja lämpimien kausien seuratessa toisiaan. Pieni jääkausi päättyi 1850-luvulla, joten ei ole yllätys, että elämme lämpenevällä jaksolla. Tutkijat huomauttavat, että vain hyvin harvat vertaisarvioidut tutkimukset väittävät nykyisen lämpenemisen olevan pääasiassa ihmisen toiminnan aiheuttamaa.

       Allekirjoittaneet myös katsovat, että maailma on lämmennyt puolta tai yli puolta hitaammin kuin malleilla on ennustettu, mikä heidän mukaansa osoittaa, ettemme ole lähelläkään ilmaston muutosten ymmärtämistä. Kirjeessä todetaan, että ilmastomallit ovat puutteellisia, eivät sovellu ilmastopolitiikan ohjaajiksi, hyvin todennäköisesti liioittelevat hiilidioksidin vaikutusta ja sivuuttavat lisääntyvän hiilidioksidin hyödylliset vaikutukset ilmakehässä.

       Tutkijat toteavat hiilidioksin olevan kaiken elämän perusta ja että sen lisääntyminen on vihertänyt maapalloa: lisääntynyt ilmakehän hiilidioksidi on kasvattanut kasvien biomassaa maailmanlaajuisesti. Lisäksi sen todetaan lisänneen maanviljelyn tuottoa.

       Kirjeen allekirjoittajat katsovat, ettei ole tilastollista näyttöä hirmumyrskyjen, tulvien, kuivuuden tai muiden luonnonkatastrofien lisääntymisestä ilmaston lämpenemisen seurauksena. Sen sijaan, he huomauttavat, hiilidioksidin vähentämistoimenpiteet ovat sekä kalliita että haitallisia: esimerkiksi tuulivoimalat tappavat lintuja ja lepakoita, siinä missä palmuöljyviljemät tuhoavat sademetsien biodiversiteettiä.

       Lopuksi tutkijat toteavat, ettei ole mitään ilmastokatastrofia eikä ilmastopaniikkiin ole aihetta. He kertovat vastustavansa haitalliseksi ja epärealistiseksi katsomaansa tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Ihmiskunnalla on heidän mukaansa runsaasti aikaa kehittää tätä parempia toimintatapoja.