ILMA JA ILMAKEHÄ

ILMA JA ILMAKEHÄ

Ilman koostumus lähellä maanpintaa (metrin korkeudella):

ILMA

typpeä                    78,1 %

happea                   20,9 %

argonia                   0,95 %

hiilidioksidia.         0,04 %

neonia            0,001818 %

heliumia.         0,000524%

metaania.     0,0001745 %

kryptonia.       0,000114 %

vetyä.              0,000055 %

otsonia            0,000004%      

Typen ja hapen lisäksi ilmakehä (100 km korkeuteen asti) koostuu lähinnä argonista, muiden kaasujen osuus  on mitättömän pieni (alle 0,05%).

Lisäksi ilma sisältää vesihöyryä vaihtelevia määriä (1-4%). Se onkin ainoa kaasu, jonka pitoisuus vaihtelee, muiden suhde pysyy hämmästyttävän samana, kierrosta huolimatta. Vesihöyry vastaa kasvihuoneilmiöstä lähes yksin (hiilidioksidin merkitys tässä yhteydessä on olematon, muutenhan se tietysti on elämän ehdoton edellytys, mitä enemmän CO₂:ta, sitä enemmän elämää). Koostumus muuttuu korkeammalle mentäessä raskaampien molekyylien jäädessä alemmas.

Ilmakehän kerrokset ovat:

Troposfääri      5-15 km (päiväntasaajalla paksumpi, navoilla ohuempi, kaikki sääilmiöt tapahtuvat tässä kerroksessa) kuvassa, joka on otettu avaruusasemalta, oranssi

Stratosfääri    ~ 50 km

kuvassa valkoinen

Mesosfääri     ~ 85 km

kuvassa sininen

Termosfääri   ~ 700 km

kuvassa musta

Eksosfääri      ~ 10000 km

Kármánin raja 

on 100 kilometrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva taso, jota varsinkin Euroopassa on totuttu pitämään avaruuden rajana, koska tällä korkeudella ilman tiheys on jo niin pieni, ettei siipi toimi enää. Raja on nimetty unkarilais-amerikkalaisen fyysikon Theodore von Kármánin mukaan. Tätä korkeammalla myös kaasukehän koostumus muuttuu vähitellen heliumiksi ja vedyksi.

Taulukko kaasujen suhteista eri korkeuksissa:

N2 = typpi

O2 = happi

O3 = otsoni (pitäisi olla O3)

Ar  = argon

He = helium

H   = vety

N   = muut kaasut