TERVETULOA MIEHITTÄJÄT
Suomen turvallisuus on nyt maksimoitu presidentti Sauli Niinistön tavoitteen mukaisesti. Yhdysvaltain kanssa viimeistelyä vaille valmiin sopimuksen mukaan USA:n armeija saa vapaat kädet Suomen alueen käyttämiseen.
Jälkipolvet tulevat arvioimaan, jos ovat hengissä, onko Niinistö historian kirjoissa sankari vai suurvallan hyväuskoinen juoksupoika, joka luovutti itsenäisyytemme rippeetkin toiselle vallalle? Onko hän isänmaan pelastaja vai maansa myynyt petturi?
Sopimuksesta tulee kattava. USA saa täyteen hallintaansa sotilasalueita ja voi toimia vapaasti koko valtakunnassa. Se rakentaa tukikohtia, joiden nimi ei tietenkään ole tukikohta. Se tuo maahamme joukkoja, mutta ne eivät tietenkään ole pysyviä vaan vaihtuvia. Sen sotilaat saavat USA:n oikeusturvan eivätkä ole Suomen lain alaisia.
Yhdysvallat saa sopimuksen tultua voimaan käyttää ”esteettä” Suomen aluetta ja tukikohtia harjoitteluun ja esimerkiksi aseiden varastointiin. Ydinaseita sopimus ei kuulemma koske, mutta sillä ei ole väliä. Vai luuleeko joku, että uusi isäntämme tosi paikan tullen kysyy lupaa ja julkaisee ydinaseiden maahantuonnista lehdistötiedotteen?
Kun isäntämaasopimuksesta oli puhetta vajaa vuosikymmen sitten, korkeat tahot vakuuttelivat, että ”Suomi päättää itse”, tuleeko tänne vieraita joukkoja. Nyt Suomi on päättänyt, ryhdikkäästi kantapäitä kopauttaen jenkkien edessä.
Suomen turvallisuuden takaajalla on vakuuttavat näytöt toiminnastaan. Sen tuhoamien valtioiden luettelo on varma tae toiminnan tehokkuudesta.
Amerikkalainen tapa käydä sotia on nerokas: ei koskaan omassa maassa. Otetaan vain maa kerrallaan taistelutantereeksi.
Yhdysvalloille kysymys ei ole Suomen turvallisuudesta vaan Venäjän piiritysrenkaan sulkemisesta heille ihanteellisella tavalla: vihollisen elinhermot ovat USA/Naton ohjusten, hävittäjien ja jopa tykistön ulottuvilla.
Kaikki on otettu huomioon jo kauan sitten: Naton vakoilu toimii Helsingin hybridikeskuksessa. Media ei ole laskenut kuinka monta antennia sen katolla on, mutta varmaankin riittävästi. Henkinen ilmasto Suomessa on pehmitetty suotuisaksi kaikkien aikojen kampanjalla; mediamme on toiminut jo vuosia USA:n aivopesukoneen jatkeena.
Tässä me nyt olemme puhtaan kaulamme kanssa. Kansa on saatu vihaamaan Venäjää synkän sydämen pohjasta asti. Valtio on katkonut suhteet naapuriimme ja ostanut USA/Natolle kymmenillä miljardeilla aseita.
Tasavallan presidentin henkilökohtainen rooli vihan nostattamisessa on ollut ratkaiseva. ”Kyllä niillä jälkeä tulee”, hän ylisti Suomen Ukrainalle lähettämää tappavaa kalustoa. Hän on myös saanut etusivut haltuun vakuuttamalla, että ”Suomen aseet ovat hyvässä rasvassa”.
Suomen Nato-tietä ja muita sotilaallisia polkuja on päällystetty kauan. Viime vaiheessa Nato-jäsenyys runnattiin läpi valheilla Venäjän uhasta. Sitä ei ollut, mutta Ukrainan sota antoi toivotun pelon sysäyksen.
Media hoiti tehtävänsä moitteettomasti; Ukrainan sodan todellisista syistä vaiettiin. Mediayleisölle myytiin käsitys ”julmasta, raakalaismaisesta hyökkäyssodasta”. Unohdettiin mainita julma ja raakalaismainen sisällissota, jota on käyty jo toistakymmentä vuotta ja jossa Kiova on tappanut tuhansia ja tuhansia oman maansa kansalaisia.
Maidanin vallankaappaus muutettiin kansannousuksi. Jätettiin kertomatta amerikkalaisten asiantuntijoiden toistuvat lausunnot, että USA/Nato halusi Ukrainaan sodan, koska se estäisi sotilasliiton hajoamisen vihollisten puutteeseen. Ei muistettu kertoa sitäkään, että Washington on sanonut tavoitteekseen ”Venäjän heikentämisen”, johon se nyt saa Suomelta täyden avun.
Jos vallassa olisi oikea presidentti Trump, eikä vilpillä sinne järjestetty Biden, tämä sota ei olisi koskaan syttynyt.
Suomen matka lännen etuvartioksi ja Venäjän ohjusten tähtäimeen on ollut hämäävää ja hiljaista hiippailua ennen julkisuudelle vähin erin avautuvaa loppusuoraa. Vuonna 2014 silloinen puolustusministeri Carl Haglund tuli eduskunnassa ilmaisseeksi menettelyn sattuvasti toteamalla, että asiaa on viety eteen päin ”pikkuhiljaa”.
Suomi järkkäiltiin Natoon mielipidetiedustelun perusteella, joka ehkä sekin oli valheellinen.
Isäntämaasopimuksen muilutus ohi eduskunnan jäi vaille huomiota. TP+UTVA (Tasavallan presidentin ja keskeisten ministerien muodostama ryhmä) teki päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta eduskunnan kesäloman aikana. TP+UTVA:sta on tullut eräänlainen parlamentin korvike, ja tarmokkailla interventioilla eduskuntaan presidentti on omalta osaltaan huolehtinut sen aukon paikkaamisesta, joka puolueiden ryhmäkurissa kenties on ollut.
Se ylistetystä demokratiasta!
Joskus tulee aika nimetä syylliset tai sankarit. Se tapahtuu vanhan rauhallisen Suomen raunioilla, mutta emme vielä voi tietää, onko jalkojen alla silloin tuhkaa vai marmoria, soiko korviimme voiton marssi vai surulaulu. Mutta sen olemme jo nyt oppineet, ettei tämä pienen pelokkaan eliitin johtama pieni maa uskalla olla itsenäinen.
Kommentit
Lähetä kommentti